31. maaliskuuta 2014

KUKKAKORTTIKURKISTUS






Näitä kauniita, muhkeita, hyvin kolmiulotteisia, pastellisävyisiä, minun mielestäni kertakaikkisen ihania kortteja on myynnissä tämän viikon lauantaina Sisustusbloggaajien kirppiksellä, josta minutkin tuolloin löytää. 

Mitäs te tykkäätte?


30. maaliskuuta 2014

SYNTTÄRIJUHLAT










Mun muruilla on molemmilla tässä maalis-huhtikuiden vaihteessa syntymäpäivät ja juhlimme tällä kertaa pienimuotoisesti yhteisjuhlilla viime viikonloppuna.

Juhlajärjestelyt saatiin nätiksi yhdistelemällä montaa kivaa juttua. Pop Up kemut* toimitti meille mahtavan kemupaketin jätskiteemalla, tein eskimojätskihahmoja, joiden tiesin olevan lasten supersuosikkiherkku ja omasta juhlat-laatikosta muuton jäljiltä löytyi keltaista ja pinkkiä serpentiiniä ja hauskoja viirinauhanpätkiä pojan nimijuhlien jäljiltä kattoon roikkumaan. Eskimohahmot saivat ansaitsemansa huomion isolla tarjottimella** ja bambi nökötti nätisti kermakakun päällä. Ollaan tytön kanssa alettu määrätietoisesti kasaamaan taiteltavia paperihahmoja, joihin meillä on jos jonkinlaista hahmoa olemassa. Pöydälle päätyi tällä kertaa kettu, hamsteri ja jäätelöauto. Kaikista suurimman huomion sai kuitenkin tuleva kolmevuotias. Hän sai lahjaksi maailman parhaalta kutittajatädiltä Kaisalta hämähäkkimiespuvun ja parempaa lahjaa ei olis voinut olla. Oli niin onnellinen ja ilosta hämmentynyt poika, joka se päällä itseään ensi kertaa peilaili. Voi suloisuutta!














Juhlat olivat kivat, niin kuin kemut aina on. Sekä vieraat että juhlittavat ottivat rennosti ja kaikilla oli kivaa ja leppoisaa.

Ja jätskikemupaketti oli tosi kiva helpotus juhlien laittoon. Pakettiin kuului kertakäyttöastiat, pillejä, tarroja ja tarvittavat paperit viirinauhan tekoon, pienet paperipussukat vaikka ongintaa varten ja mukaan voi tilata myös vaikka hauskoja paperista koottavia jäätelöautoja. Kummipoikani vallan ihastui tuollaiseen paperiautoon! Kurkatkaapa Pop Up kemujen sivuille, siellä on vaikka mitä ihanaa erilaisten juhlien järjestelyjä helpottamaan ja saamaan juhlista sievät ja hienot!

* postaus tehty yhteistyössä Pop Up kemujen kanssa.

** tuote saatu blogiyhteistyön kautta

17. maaliskuuta 2014

VAALEANPUNAISET SULAT ON IHANIMPIA


Tykkään ihan hulluna noista herkistä vaaleanpunaisista ja varsinkin tuosta keltaisesta kimalteesta sulassa. Nuo on niin kauniita. Harmi, että meillä ei ollut enempää sulkia, mutta onneksi nämäkin riittivät oven koristeluun ja tuomaan ihanan kevätfiiliksen.










16. maaliskuuta 2014

JUHLAILLAN JÄLKEEN


Minulla on ollut tapana juhlistaa omaa vanhenemista melkeimpä joka vuosi. Ystävien kanssa aina. Koska olen tehnyt niin aina, niin olisi myös outoa unohtaa tämä jonakin vuonna. Taidan omistaa myös maineen, että juhlissani on kivaa. Se on mahtava maine!


Tänä vuonna täytin tosiaan 34. Se on luku, joka vain on. Vähän yli 30, aika lähellä puoltaväliä, neljäkymmentä ei ole vielä lähelläkään. Hyvä ikä. Itse olen elämässäni tehnyt jo monenlaista, mulla on kaksi ihanaa lasta ja ihan hyvää elämää elelen, ei kiire minnekään. Juhlanaihe siis!


Ensimmäistä kertaa sain viikonloppuvieraakseni ihanan kälyni. Ihan niin vain, että oltiin me kaksi tyttöä, tai naista, ja vietimme aikaa yhdessä, ilman muuta perhettä. Harvinaista sellainen, mutta kovin arvokasta. Kälyni on taitava käsistään, sain nuo upeat korut häneltä lahjaksi. Ja suurenmoinen apu hän oli kaikessa juhlajärjestelyssäkin. Ja tietysti maailmanparantamisessa. 


Jotkut ehkä muistavatkin, että mun juhlissa on aina bingo. Niin nytkin. Voittoja napsahti pysty-, vaaka- ja vinoriveillä, sekä lopuksi kokonaisella lapulla. Palkintoina oli käsinpainamiani tiskirättejä ja pullonkaulaan sujautettavia viiksiä ja hassuttelurillit. Joinain kertoina palkinnot ovat paremmat kuin toisina, tällä kertaa tällaiset. Bingosta tykätään aina ja se on huippua se!


Työkaverieni paikalle saapuessa sain tuon kertakaikkisen upean juhlahatun. Se on kaunis, vaikka harvoin voi juhlahatuista niin sanoa, siis ihan käsittämättömän hieno! 


Lahjojakin toivat. Ihania ja ajatuksella annettuja. Tusseja ystävältä, jonka kanssa ollaan piirrelty enemmän ja vähemmän yhdessä pian 20 vuotta ja jonka kanssa tiedetään miten tietynlaisia kyniä käsitellään. Muka paremmin tiedetään kuin muut, vaikka ehkei se ihan niin mene, mutta ajatuksena hauska niin. Että muka tiiettäis.


Jotenkin tilanne päätyi siihen, että avatessani lahjoja kerroin jokaisesta lahjanantajasta jotain, esittelin muulle porukalle, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Se oli hauskaa. Välillä sitä pitää käydä mielessään vaikka läpi, että milloinhan me tutustuttiinkaan ja mitä kaikkea yhdessä on tehty ja että vitsit, että sekin ihminen on ihana, mukava, luova, lahjakas ja että on onnekas ollessaan sellaisen ihmisen ystävä!


Olen kertonut maailmalle monta kertaa haaveilevani kesäyöpyöräilyistä. Siitä, että ilma on kesäisen lämmin, tuulenvire puhaltaa, hiukset hulmuaa, ei palele, mutta villatakki lepattaa mekon päällä. Aurinko laskee noustakseen samantien takaisin. Pikkuötökät lentelee suuhun, jos ei muista pitää suuta kiinni, luonto tuoksuu ihanalle, on ihana kesäinen yö. Saavutaan pyörillä rannalle, pulahdetaan uimaan vilpakkaan veteen, lämmitellään, paistetaan makkaraa. Kaikki on hyvin. 

Sain lahjaksi kaunottaren, mintunvihreän, kultakelloisen viilettäjän, jolla pääsen kesäöihin. Ihmeellistä.


Elämä on ihmeellistä. Olen niin onnellinen, että ympärilleni on tämän kolmenkymmenenneljän vuoden aikana kerääntynyt niin mahtavia ihmisiä. 


Tämän ihanan juhlahatun tekijä on muuten kauniin blogin kirjoittaja ja kuvaaja. En malta odottaa, että tyttöni näkee hatun, tiedän, että hän ihastuu ikihyviksi ja meilläkin aletaan hattutehtaaksi. 


Juhlien jälkeen tykkään aina siitä, kun siivoilen jäljet, tiskaan ja muistelen hauskaa iltaa. Herkutkin onnistuivat, teen melko perinteiset herkut joka juhliin, sekin on helppoa, että ihmiset tietää mitä odottaa, heh. Täytekakkua, pavlovaa, juustokakkua, lämpimiä voileipiä, feta-perunasalaattia ja omena-sellerisalaattia ja paljon popkornia. Niistä tykätään aina ja mää oon kaheksankytäluvun lapsi, niin nää on just hyvät herkut! Kiitos rakkaat ystävät!

9. maaliskuuta 2014

HERBAARIO

Minusta oli parasta, kun viidennellä luokalla tuli tehtäväksi kerätä kesän aikana kasvio. Muistaakseni se oli vapaaehtoista ja se vähän harmitti, koska äidin tarinat kasvien keruusta lapsuudesta kuulostivat kivoille ja jotenki vapaaehtoisuus harmitti. Tietysti keräsin kasvit, vaikka varmaan lopussa tuli hoppukin eikä kaikkia tainnut löytyä. Muistan, että kirjoitin ruutupaperille, pieniruutuisille konsepteille, kasvien nimet kauniisti kaunolla. Siitä tuli ihana ja kaunis.

Vuosikausia kouluaikojen jälkeen, olen aikonut kerätä kasveja uudelleen. Ostin tarkoituksen mukaisen kirjankin jo 2000-luvun alussa ja kasveja keräilin joskus kymmenisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten teippasin kasvit kirjaan ja tänään löysin kirjasen taas. Se on täynnä eli enää mun tarvis kirjoittaa nimet, suomeksi ja latinaksi, kauniisti ja ihanin fontein. Päivämäärät ja paikkamerkinnätkin olis kivat, että mistä kasvit on löydetty, mutta en muista, en kertakaikkiaan. Suomesta jostain. Ehkä kirjoittelen tytön kanssa kasveista vielä jotain muitakin tietoja. Vaikka ovathan nuo noinkin kovin kauniit.