30. toukokuuta 2015

VAUVAN HOUSUT KAAVOINEEN PÄIVINEEN

Kun meidän aikuisten mekot oli tehty, ei uni tullut silmään. Leikkasin siinä sitten illan päälle lettikankaasta vielä vauvalle housut. Käytin erityistaitoani, eli summanmutikassa kaavoittamista ja tsadaa, onnistuin melko hyvin! Housut ovat just eikä melkein mun mieleen, korkeahkot, pussimaiset, mutta vyötäröltä napakat, että pysyvät jalassa ilman kuminauhaa ja kaposet lahkeet. Hassutteluksi näihin housuihin tuli, kuten tänään yksi tuttava tokaisi, pikkuiset siivet. En vaan pysty ompelemaan pelkkiä housuja, siksi nämä siivekkeet.



Hienosti noissa housuissa ainakin maastoutuu tuohon köllöttelypeittoon. Kuvissa näkyy myös mun yöntunteina oikein hyvä ajatus, merkki takasaumaan, etta tietää kumpi puoli housuista on eteen ja kumpi taakse. Se hieno ysäriläinen, puuvillainen kynäkuvioinen nauhanpätkä tulla tupsahtikin housujen ulkopuolelle. Turhaa olis ollu purkaa, kun ihan hauskahan se tuossa on. No mutta, ei sillä väliä, nyt ainakin tietää, että se on taakse se puoli.



Seuraavaksi tajusin, että housuista olis hyvä olla kaava tallessa. Ajatus lähti juoksemaan, ideat mylvimään ja tuli kirkas ajatus - pim! Nimittäin maalatut kaavat! Niin, maalatut kaavat, ne ovat ehkä yksi mahtavimpia ideioita, joita olen ikinä keksinyt. Mikä mahtava konsepti, ensin piirrän kaavan, ompelen vaatteen ja sen jälkeen maalaan kaavan akvarellein paperille. Tästä se jatkuisi vielä ompeluohjeella, mutta sen aika on ehkä myöhemmin, mikäli alan jakamaan kaavoja helpommin pdf:nä. Vauvan housujen kaava tässä siis olkaat hyvät nyt joka tapauksessa! Ihan pikkiriikkisen lähti käsistä, mutta vitsit että oon innoissani tästä! Vielä yks huutomerkki!



28. toukokuuta 2015

LETTIMEKKO

Elämän ihan pientenkin asioiden yllätyksellisyys on jännää ja hauskaa. Tässä keväällä juteltiin erään ystäväni kanssa tsätissä samaan aikaan, kun Vimman sivuille tuli myyntiin lettikangasta. Mietittiin siinä, että olis kyllä kiva, jos siitä kankaasta olis aikuisten mekkojakin. Todettiin, että voishan sellaisen itsekin ommella hurauttaa. Ystävää epäilytti saisikohan aikaan, minä olin että no saat... Hetken päästä, että no, tiiätkö, mää hurautan meille ne mekot, haluaisin itsekin. Ja niinpä kankaat oli samantien ostoskorissa ja matkalla mulle. Muutama viikko siinä sitten hurahti ennenkuin kangas pääsi ompelukoneen neulan alle ja samassa ajassa taisi tulla myyntiinkin aikuisten mekkoja. Se ei silti ollutkaan se pääasia, vaan se meidän hauska keskustelu ja sen aikaansaannos.

Tänään vietin illan kotona itsekseni, ikkunat olivat auki, ulkoa kuului lintujen lirkutusta ja raitiovaunujen kolinaa. Siinä samalla hurauttelin mekot vihdoin valmiiksi ja kuuntelin jonkun muun valmista soittolistaa Spotifysta. Juoksin välissä olohuoneeseen tallentamaan hyvät biisit omalle soittolistalle. Aurinko laski ihanan keltaisesti ja loisti naapuritalon seinän kautta niin, että tuli aivan tamperefiilis. Oli tiiättekö ihan älyttömän mukava ilta. Välillä tarvii näitä.


Leikkasin mekon ilman kaavaa, vähän sellaisella fiiliksellä, että siitä tulee kiva kesämekko riittävän isolla pääntiellä, muttei oo tissityrkky, hihansuut on tiukahkot, koska muuten on niin säkki ja tietty taskut on oltava. Semmonen siitä sitten tuli. Huomenna lähtee silkkipaperiin kääritty paketti ystävälle, minnekäs muualle kuin sinne auringonkeltaiseen Tampereeseen.






25. toukokuuta 2015

JÄÄKAAPPITAIDENÄYTTELYT



Viime viikkoina meidän jääkaapin ovessa paistatteli tyttären hieno näyttely Rosvot, sheriffit, merirosvot ja rakastuneet eläimet. Viime viikonloppuna poika piirsi, väritteli ja leikkasi omia kuviaan uutta näyttelyä varten. En oikeasti muista mitään, mihin hän olisi noin intensiivisesti valmistautunut ja joka olisi ollut yhtä tärkeä jäädessään illalla keittiön pöydälle odottamaan uutta aamua kuin se kasa piirustuksia. Hän ensin piirsi kuvat mustalla tussilla, keräsi piirustukset pinoon ja alkoi väritellä niitä, yksi kerrallaan ja huolellisesti, ei yli viivojen. Ja kun kuva oli valmis, hän leikkasi ne pikkusaksilla hienosti omaan läjään odottamaan. Ja voi kuulkaa miten sitä valmisteltiin, että työt saatiin jääkaapin oveen. Äkkiä piti vanha näyttely ottaa talteen ja siivota muut paperit, että saatiin tämä Hirviönäyttely esille.






24. toukokuuta 2015

LAPSET LÄHTIVÄT LEGOJEN KANSSA ULOS

Tänään oli säiden puolesta vähän epävakaa päivä, emmekä oikein missään välissä päässeet lähtemään ulos koko porukalla. Lapset keksivät yhtäkkiä, että ottavat legoukkelit kassiin ja kameran kaulaan ja lähtevät pihalle ottamaan kuvia. No hei, mikä mainioin idea! Etsin tytölle sopivan kameran, että saavat varmasti hyvät kuvat ja sinne lähtivät. Ihan mahtavien kuvien kanssa tulivat kotiin. Veikkaan myös, että tätä tehdään vielä monta kertaa kesän kuluessa, tuli jo toive metsäretkestä legojen kanssa. Kannatan! 


















Mun lempparini on merirosvo vihreässä veneessä. Mikä sun?

KEVÄÄN JUHLISTA KEVÄTJUHLAAN

Kun isoin osa perheestä on syntynyt keväällä ja kun ollaan juhlivaista sorttia, keväät aina hurahtavat ohitse vauhdilla, juhlien merkeissä ja muutenkin. En muista olleeni tylsistynyt, toimeton tai vailla jotain kivaa tekemistä aikoihin keväällä. Ei sillä, että muinakaan vuodenaikoina, mutta nämä ovat niitä kuukausia, että tälleen kotiäitinäkin tuntuu olevan älytön hoppu. Pian on ensimmäinen koulun kevätjuhlakin ja mua itkettää jo nyt. Tajusin myös, etten oo tehnyt tytölle kevätjuhlamekkoa! Olispa omani tallessa, se oli ihana, kokonaan valkoinen muhkeahelmainen röyhelömekko. Olin luokan pienimpiä tyttöjä ja muistan silloin ajatelleeni, että olen mekossa tosi soma. Aivan varmasti olinkin. Citymarketista ostettiin koon 29 tummansiniset juhlakengät, joissa oli pieni korko. Voi että, olin niin onnellinen! Vieläpä tässä kyllä oikeasti ehkä ehtisi yökyöpelöiden tekaista jonkun hauskan mekon tytölle, mutta jos ei, niin sitten mennään kaupan läningillä, ei se oo niin justiisa. Se on kesä ihan just, aika kreisiä! Taas!



Sitä oon miettinyt, että silloin, kun itse oli pieni, niin ei synttäreillä lahjottu vieraita. Tai joskus saattoi olla ongintaa, mutta en muista kyllä sitäkään omista juhlistani, vaan että vasta 15 vuotta nuoremman pikkuveljeni juhlissa ongittiin, sillä sain siellä olla se suurmerten meriprinsessa, joka sujautti verhon takana ongenkoukkuun ylläripussukan. Juhlissa oli joka vuosi ihana tyttö Juuli, jolle sain poikien lisäksi keksiä yllätyksen. Se oli aivan ihanaa, koska itselläni on vain veljiä. Siksiköhän muistan niin tarkkaan niiden ongintojen järkkäämiset.. Tuntuu nyt muuten aivan hullulle se, että se pikkuinen tyttö, jonka muistan jo tarhasta, on aikuinen. Vähänkö sitä on jo vanha ja aikuinen, mutta mieleltään vielä niin nuori. Ihmeellistä tämä elämä kyllä on.

Eräänä päivänä näin sattumalta itseni peilistä, kun imetin. Näytin kyllä niiiiin äidiltä. Mitä tietty olenkin, mutta harvoinpa sitä pääsee seuraamaan miltä sitä arjessa näyttää. Samoin kuin se, että en aivan joka päivä näe vauvaani muiden sylissä kuin omassani, ja joka kerta päivittelen, sitä miten pieni ja suloinen hän on. Omassa sylissä se seitsemän kiloa tuntuu jo muka niin paljolta ja poika niin isolta.

Niin mutta siis ainiin, nuo ylläolevat yllärilahjat olivat palkinnot tyttäreni syntymäpäiväjuhlien bingossa, nuo timanttisormustikkarit ja pikkuvihkot. Simppelit ja mukavat lahjat, tikkari meni pian parempiin suihin ja pikkuvihkoille nyt on tytöillä aina käyttöä. Ne olivat kivat lahjat antaa juhlavieraille.





Oikein leppoisia juhlien laittamisia ja järkkäämisiä kaikille teille keillä se on juuri nyt ajankohtaista! Ottakaa rennosti! Pus ja moikkaroikka!

3. toukokuuta 2015

KIITOS KIITOS

Muutama viikko sitten tein jotain mitä en ole ennen tehnyt, mutta josta olen kyllä haaveillut. Tainnut joskus sanoa ääneenkin ja sitten se toteutui. Nimittäin olen askartelutäti lastenohjelmassa! Maikkarin Juniorilta tulee syksyllä ihan mahtava ohjelma nimeltään Kiitos, jossa sain olla mukana. Puuhastelin useamman jakson verran mainioiden lasten kanssa ja tein työviikollisen töitä mukavien ihmisten kans. Nyt on jotain jännittävää mitä odottaa ensi syksyltä! Että teeveessä nähhään!






28. huhtikuuta 2015

RUUTUHYPPELYMUIKKELI JA SEN LAPSET











Jos mää oon bingotäti kaikissa juhlissa, niin asvaltoidulla pihalla mää oon kyllä ehdottomasti ruutuhyppelymuikkeli. Oikein sormia syyhyttää, kun näen kaupoissa katuliitusankoja ja kun pihalla on puhdasta, sileää asvalttia. Mielessä muhii monta ideaa, jotka haluaisin tänä kesänä toteuttaa. On vaan aina vähän hankalaa tehdä niitä, kun on lapsia mukana. No vitsivitsi, tai ehkä oikeesti vähän tottakin, kun olis upiata saada piirrellä rauhassa ja ilman, että pitää miettiä väsähtääkö lapset odotteluun, kun äiti piirtelee, tai ovatko naapurit näreissään tai, että kehtaako kuinka kauan siinä kyykkiä ja piirrellä. No, loppujen lopuksi mietin aika vähän noita asioita, teen aina sen verran kuin huvittaa. Tänään tein 48 ruutua, toivottavasti ilahduttamaan myös talomme asukkaita. Lapset ainakin tykkäsivät - siihen asti kunnes lähtivät potkulautailemaan ja pyöräilemään. Mutta jotain jos tiedän, niin sen, että niistä on mahtavaa, että niitten äiti piirtää niille megapitkiä ruutuhyppelyitä. Ja se jos joku on älymahtava juttu!